perjantai 27. huhtikuuta 2012

Nyt on puhdasta!

Olin jo jonkin aikaa jahkannut edestakaisin haluaisinko investoida johonkin Clean-sarjan tuoksuun kun huomasin parfyymi.fi:n Clean-lahjapakkaus tarjouksen. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen totesin, että 15€/30ml pullo alkaa olla jo hinta jolla voi hankkia vielä harkinnassakin olevia laatutuoksuja (varsinkin Lempicka mielenhäiriön jälkeen). Mainittakoon kiitokseksi Parfyymi.fi:lle myös nopea lähetys, pakkaus tuli kolmessa päivässä ja oli pakattu erittäin hyvin kuplamuoviin sellaisella innolla, että jouduin purkamaan paketin jo postissa, että sain sen mahtumaan reppuun. 


Pakkauksessa oli Shower Fresh, Clean, ihana Warm Cotton ja Outdoor Shower Fresh johon en ollut vielä päässyt tutustumaan. Outdoor Shower Fresh täyttää odotukset tuoksusarjaa kohtaan. Se on hieman vetisempi ja vähemmän saippuainen kuin alkuperäinen Shower Fresh, mutta muuten hyvin samanlainen. En tosin ole huomannut sarjassa muutenkaan kovin suuria eroja tuoksulinjojen (pyykit, ihot ja muuten vaan puhtaat) sisällä. Lähinnä niissä tuntuu vaihtelevan saippuan, vesimäisyyden ja makeuden aste, joten todennäiköisesti yhteen ihastuttuaan, löytää muitakin suosikkeja.  Cleanit ovat olleet minulle lähinnä tämän kevään uusi aluevaltaus ja olen miettinyt pitkään tykkäänkö vain haistella niitä vai haluanko myös pukeutua niihin. Tavallisesti pidän hyvin perinteisen naisellisista tuoksuista ja ehkä siksi tuoksut tuntuvat välillä jopa miehekkäiltä. Ehdotinkin paketin saapuessa miehelleni, että hänkin voisi kokeilla löytyisikö paketista joku hänelle sopiva käytettäväksi. Hän taas epäili tuoksujen olevan liian tyttömäisiä eikä kuulema halua käyttä samoja tuoksuja kuin vaimo. Ilmeisesti meillä eletään vielä 50-luvun roolien malliin tuoksujen kanssa. Vaikka tuoksut jäisivätkin iholla käyttämättömäksi olen huomannut niiden inspiroivan minut sopivasti osuessaan lähes maaniseen siivousintoon. Esimerkiksi pääsiäisenä pesin jääkaapin ja uunin.


Tavallaan kaipaisin vielä T-Shirtin lisäykseksi kokoelmaani, mutta eiköhän tässä ole nyt hetkeksi puhtautta siivous- ja liikuntapäivien iloksi.  Pitäisiköhän pestä viikonloppuna ikkunat?

torstai 26. huhtikuuta 2012

Lolita Lempicka, kevään pöhköimmät heräteostokset

 En yleensä intoudu tuoksun pullosta niin, että ostaisin sen. En koskaan osta tuoksua kahden haistamisen jälkeen heräteostoksena enkä ainakaan koskaan kokeilematta kertaakaan ensin. Siksi yllätyin kun huomasin ostaneeni sokkona kaksi Lolita Lempickan tuoksua. Tuoksut olivat alennuksessa, houkuttelevan suloisia ja pikkuisia 30ml pulloissa. Sorruin. Syytän pitkän ja raskaan työharjoittelun loppumista sekä ostoajankohtana vallinnutta täyttäkuuta.

Mainoskuva: Fragrantica

Fleur Defendue /Forbidden Flower (Annick Menardo) jakaa jopa oman mielipiteeni kahtia. Ensi nuuhakaisulla kotona totesin, että eiköhän tämä ollut tässä. En kuitenkaan alkanut samantien jynssätä tuoksua pois, onneksi. Alun kirsikan makeuteen sekoittuva mantelin kermainen karvaus aniksella höystettynä ei todellakaan miellyttänyt. Vähitellen aloin kuitenkin lämmetä kirsikka-mantelille, luultavasti rakastamani myskin esiinnousu helpotti tilannetta ja päätin jatkaa seikkailua. Käyn usein uusia tuoksuja haisteltuani vähän vilkuilemassa millaisia ajatuksia niistä on muille herännyt. Tavallisesti pystyn ymmärtämään miten tulkintaan on päästy ja nostamaan omaankin nenääni piirteitä joita muut tuovat esille. Tällä kertaa kuitenkin yllätyin kun tuoksua kuvattiin useaan kertaan kevyeksi ja jopa raikkaaksi. Niitä ominaisuuksia en tuoksusta mitenkään löydä. Minusta tuoksu on puuterisessa makeudessaan aika ällö ja raskas, vaikka sulautuukin ihoon nopeasti melko pehmeäksi. En ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi asiaa, mutta ehkä minulla on jonkunlainen pihvi käsitelyssä myös mantelin kanssa. Olen lopulta iloinen, että pullo on nyt oma, koska tämän tuoksun selvittämiseen tulee menemään monta kokeilukertaa. Ehkä valmistaudun seuraavaan kokeilukertaan tekemällä jotain kirsikka-manteli jälkiruokaa ja rakennan positiivista mielikuvaa sen avulla. Vaikka en vielä ole täysin ihastunut, on tämä hassu ja leikkisä tuoksu mielestäni ansainnut paikkansa vuoden 2012 vapputuoksuna.

Mainoskuva: Fragrantica


Toisesta hankinnastani Fleur de Corail/ Flower Coralista (Maurice Roucel) on sen sijaan hyvin paljon vähemmän sanottavaa. Tuoksussa kerrotaan olevan merellistä ja trooppista tunnelmaa. Fleur de Corail muistuttaa hyvin paljon makeantuoksuista aurinkorasvaa suolaisella auringon paahtamalla iholla. Pohjan puisuus tekee tuoksusta puuterisen lähes kurkkua kuivaavalla tavalla. En tiedä johtuuko aurinkorasvamielikuvasta, mutta olen tunnistavanani myös kookoksen häivähdyksen. Sateisena kesäpäivänä voisi sopia mielikuvamatkailuun helteiselle hiekkarannalle. Tuoksu jämähtää ihoon ja pysyy muuttumattomana, se ei armahda vielä iltapäivälläkään.

Pakkaus oli jälleen oikein suloinen ja minua huvitti kovasti sen pohjassa ollut hajuvesipullon käyttöohje :)

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Iltapäivän tee-hetki

Taannoinen Russian Caravan Tean haistelu jätti jälkeensä vastustamattoman mieliteon teehen ja muistinkin kätköistäni löytyvän vielä joitakin tee-henkisiä sampleja, joita olin aiemmin vain pikaisesti nuuhkaissut. L´Artisanin Thé Pour un Été:n (Olivia Giacobetti) näyte ei ihastuttanut minua välittömästi. Mainoslauseet lupailivat kesäistä ja raikasta jääteetä. Sitä en oikein olisi tuoksusta hoksannut, mutta ne jotka pitävät jasmiiniteestään vahvana ja ilman lisukkeita, saattavat löytää tästä uuden ystävän. Minulle tunnelma oli enemmänkin tunkkainen, hieman liian pitkään hautunut ja kitkerän makuinen. Luultavasti asialla on jotain tekemistä sen kanssa etten ole koskaan oikein ymmärtänyt sisäisesti nautittunakaan jasmiiniteen erinomaisuutta. Voi myös olla, että tuulensuunta ja vuodenaika ovat tälle tuoksulle juuri nyt väärät. En käyttäisi tuoksua nyt kun kaipaan jotain raikasta ja makeaa, mutta en ole valmis sitä hylkäämäänkään. Tuoksu on tasapainoinen, miellyttävä ja lämmin, mutta jättää silti kylmäksi. Luulen etten muutaman päivän päästä enää muista miltä se tuoksuu. Silti jää vähän sellainen olo, että minulta jäi nyt tajuamatta jotain. Ehkä asetan samplen hellästi takaisin pöytälaatikkoon ja palaan sen äärelle syksyllä kun marraskuun viimaa ei taltuteta enää millään kahdesti teepussilla dipatulla laihalla liemellä.

















The Pour Un Ete L Artisan Parfumeur for women
Kuva: Fragrantica


Atelje Colognen Oolang Infini (Jérome Epinette) puolestaan, siinä vasta keväinen ja iloinen tee! Tuoksu siirtyy välittömästi ranteeltani ostoslistalle kulkematta harkintavaiheen kautta. Erikoista miten maku- ja hajuaisti voivat joskus kaivata eri asioita, koska en ikinä laita teeheni sokeria, mutta Oolang Infini on kuitenkin hyvin sokerinen ja rakastuin siihen heti. Kokonaisuutena tuoksu on hyvin puhdaspiirteinen ja kevyt, hyvin helppo teetuoksualoittelijalle ja sille joka haluaa teensä laimeana ja mielellään sokerin kanssa. Keveys tosin lähentelee jo vesimäisyyttä, joten auttaa jos on edes hieman siihen suuntaan kallellaan tuoksujen maailmassa. Välttämätöntä se ei kuitenkaan ole, koska minäkään en tavallisesti niistä niin suuresti välitä. Tästä tulee luultavasti kesätuoksuni. Olo Oolangin kanssa on mukavan viileä, ajatuksissani kävelen mukavan tuulenvireen saattelemana rantakalliolla helteisenä päivänä. Tähän tuoksuun uskallan turvautua kuumana kesäpäivänä, mutta sen lempeä makeus voisi lohduttaa myös kuulaan viileänä talviaamuna. Parhaiten tuoksussa tulevat esille bergamotti, oolang tee ja neroli. Tällä kertaa edes jasmiini ei häiritse vaan sulautuu tuoksuun hyppäämättä silmille. Omassa nenässäni nuottilistasta löytyvät nahka ja savu vilahtavat sydäntuoksussa vain häviävän hetken ennen kuin koko tuoksu häipyy iholta kokonaan. Ainoana huonona puolena on, että tuoksu todella on kuin iltapäivän teehetki, muutaman tunnin kuluttua tuoksusta ei ole enää mitään jäljellä, mutta onneksi hetken voi nauttia aina uudelleen.



Oolang Infini Atelier Cologne  for women and men
Kuva: Fragrantica


























lauantai 21. huhtikuuta 2012

Viileää vihreää, L´Eau de Chloé ja Live in Love

Olen hieman laiskasti ja puolihuolimattomasti silloin tällöin nuuhkaissut ohimennessäni kevään uutuustuoksuja, mutta mikään ei ihmeekseni ole kutsunut minua suuremmin luokseen. Guccin kukkaissarjaa tosin kiertelin kiinnostuneena. Päätin kuitenkin ensin, tehtyäni läpimurron sitrustuoksujen saralla Versenseni kanssa, tutustua tarkemmin uuteen L´Eau de Chloéen. Tuoksu on tänä keväänä lanseerattu Chloé- sarjan keväinen ja kevyt pikkusisko, jonka takaa löytyy sama Michel Almairac kuin alkuperäisenkin Chloé -tuoksun. Ensinuuhkaisulta yllätyin iloisesti voimakkaasta sitruksesta, mutta ensituoksun häivyttyä sydäntuoksu aiheuttikin loppupäiväksi lievää pahoinvointia aina osuessaan nenään.

kuva: www.fragrantica.com

Ikävä tuoksu onnistui kuitenkin tarjoamaan minulle uuden oppimiskokemuksen, koska nuottivalikoima jonka tuoksuista helposti tunnistan ei ole kovin laaja. Olen muutaman aiemmin kohtaamani kukkaistuoksun kohdalla miettinyt, mikä on se kitkerän ällö vivahde, joka saa jättämään muuten ihanan tuoksun hyllyyn. Tällä kertaa aistin sen erittäin selvästi ja tarkemmalla tarkastelulla roisto nimeltä patsuli on jäänyt lopullisesti kiinni. Nyt tunnistan sen kuin ulkonäöltään muuttuneen ikävän lapsuudenkaverin, joka aina pilasi leikit. Jatkossa kohdatessamme nyökkään nyrpeästi tunnistamisen merkiksi, mutta mieluummin kierrän kauempaa. Sääli, että raikas sitrus palaa ihollani tuoksusta pois niin nopeasti, sillä sen energisessä ja iloisessa seurassa olisin voinut löytää jonkinlaisen hyväksymisen ilmapiirin ja yhteisen sävelen myös vanhan inhokin kanssa. Jäätyäni kahden patsulin kanssa en voi kuitenkaan kuin odottaa pääseväni siitä nopeasti eroon. Jotenkin rinnalla hengaileva ruusukin vain pahensi tilannetta vaikka yleensä sen ystävä olenkin. Hieman kyllä harmittaa ahdasmielisyyteni, koska olin aistivinani taustalla myös miellyttäviä vihreitä ja puisia nuotteja, joita tuoksulta alunperin kaipailin sitruksen vahvimmaksi kaveriksi. Jotenkin sitä haluaa aina välillä uskoa inhokkienkin kanssa ettei se sopivasti yhdisteltynä johonkin muuhun ole oikeasti niin paha. On se.

kuva: www.fragrantica.com

Chloesta selvittyäni päätin kokeilla onneani vihreän kaipuussa viime vuonna ilmestyneen Oscar de la Rentan Live in Love -tuoksun kanssa (tuoksua puuhanneet Jean Marc Chaiilan, Carlos, Benaim ja Ann Gottlieb) Kokeilin tuoksua jo talvella, mutta aika ei ollut vielä kypsä vihreille tuoksuille. Alkutuoksu on hyvin vihreä ja viileän rauhoittava. Mielikuva ei ehkä kaikista kuulosta kovin miellyttävältä, mutta Live in Love muistutti hieman tuoksua joka tulee vastaan kukkakaupassa kun avaa leikkokukkien kylmiön. Viileä tuulahdus kukkia, niitä vihreitä lisäkerehuja sekä hieman maanläheistä kasviravinteen tuoksua. Kukkaistuoksuna oikein mukava niille jotka eivät pidä ollenkaan imelistä kukkaistuoksuista. Koska itse vielä harjoittelen vihreistä maanläheisistä tuoksuista pitämistä, en ole oikein varma jaksaisinko tuoksun kanssa kovin pitkään. Toisaalta se kiehtoo omassa lajityypissään kovasti ja on siinä ehkä useimpien mielestä aika helppo harjoittelutuoksu.


kuva: www.fragrantica.com

Tuoksu pysyi mukavasti menossa mukana koko pitkän iltapäivän ja kotouduin olemaan sen kanssa sen verran hyvin, että illalla hämmästyin kun huomasin sen muuttuneen ihollani täysin. Viileä nihkeys oli poissa ja pohjatuoksun lempeä amber, santelipuu ja myski olivat nousseet esiin. Jos kaari olisi koko päivän pituinen voisin hyvin kuvitella maltillisesti laitettuna Live in Loven työpaikalle päiväksi hoitamaan tehokkaasti hommia ja illaksi kotiin sohvan nurkkaan hempeisiin tunnelmiin rakkaan kanssa. Hieman tuoksussa harmitti jasmiini (jonka ystävä en myöskään ole), mutta tällä kertaa tämä melkein inhokki menetteli mukavassa seurassa eikä hyökännyt nenään niin vahvasti. Kokonaisuudessaan tuoksu ei ole todellakaan modernin oloinen, mutta ei myöskään tätimäinen. Jos tähän tykästyy niin se kestää myös aikaa, ei mikään kesäkissa. Myös pullon muotokieli viehättää. Haluaisin kovasti pitää tuoksusta, jotta saisin sen pullohyllyyni. Jään lopulta epävarmaksi, tämä vaatii vielä muutaman haistelukerran lopullisen mielipiteen muodostumiseen.

kuva: www.fragrantica.com


perjantai 20. huhtikuuta 2012

I hate perfume

Sain jo jokin aika sitten paketin, joka sisälsi CB I hate perfumen näytteitä. Pitkän ja tuskaisen flunssan aikana en uskaltanut noita arvokkaita pullosia edes avata ja tuhlata nerokasta tuoksua vajavaiseen hajuaistiini. Kun nyt vihdoin olen varma että nenäni on varmasti terässä, pääsivät ensimmäisenä kokeiluun In the Library ja seuraavana päivänä Russian Caravan Tea. Molemmat jo ajatuksena hyvin houkuttelevia. Kuten joku on ehkä jo edellisistä kirjoitteluistani huomannut, olen ehdottoman ihastunut ajatukseen tuoksumaisemista ja latasin siksi näihin kahteen lähes eeppiset odotukset.

photo


Silti lähestulkoon säikähdin haistaessani ranteesta In the Librarya. Se tosiaan haisee niin autenttisesti tunkkaiselta kirjalta kuin vain mitenkään voi olla mahdollista. Tuoksusta pystyy erittelemään nahkakannet, vanhan paperin ja puun, savun sekä vaniljan ja myskin imelän tuoksun. Sitä vain mietin, miten hitossa kirjojen välissä lymyävä pöly on saatu litkuun mukaan. Puuterinen pöly on niin voimakkaasti mukana, että saa minut aivastelemaan koko päivän tuoksun osuessa nenään. Ei siis kovin käytännöllinen tuoksu. Harkitsen kyllä kovasti muutaman lempikirjani "vanhentamista" laittamalla muutaman tipan tuoksua kansien väliin. Olen sanaton.



turkish tea — Fotopedia



Russian Caravan Tea ei ollut aivan yhtä mieltä mullistava kokemus, mutta huomattavasti käytännöllisempi. Suuri tunnemyllerrys jäi kokematta varmaan siksi etten oikein osannut odottaa paljon muuta kuin teetä jollakin makeutusaineella höystettynä. Sen sain. Mustan teen kumppanina löytyy bergamotti, savu sekä hienoinen hunajan vivahde, joka saattaa olla myös mielikuvitukseni lisäys. Tuoksu on kokemuksena hyvin miellyttävä, vaikka kaipaisin sen olevan hieman vahvempi teen ja savun osalta. Toisaalta käytettävyys voisi kärsiä. Erityisesti syksyllä ja talvella voisin kuvitella jo pelkän tuoksun lämmittävän yhtä tehokkaasti kuin kuuma teemukillinen peiton uumenissa. Tämä palaa varmasti iholle kunhan syksyyn päästään, voisin hyvin mielelläni harkita tuoksua myös hankintalistalle.

Molemmat tuoksut sopivat oikein hyvin iholla käytettäväksi sekä naiselle että miehelle. Vahvat assosiaatiot eivät tosin ole kaikkien mieleen kuten sain todeta. Muutamat ystävät eivät oikein ymmärtäneet pölyisten kirjojen ihanuutta ja sain osakseni "kumpikohan meistä oikein on hullu" -tyyppisiä pohdiskelevia katseita. Eräs ystävä myös myönsi aikoneensa kysyä, missä homeisessa arkistossa olen päiväni viettänyt, mutta ei ollut kehdannut kommentoida tuoksuani ennen kuin otin sen itse puheeksi. Minulta tuoksut luonut Cristopher Brosius saa kuitenkin suuret kiitokset. Vaikka tuoksuja ei iholla tulisi koskaan käytettyä, ne sopivat mainiosti tunnelman viritykseen ja mielikuvamatkailuun. Erityistä plussaa tuoksut saavat vesipohjastaan, jota alkuun epäilin tuoksun kestävyyden kannalta. Ainakin iholla testaamani tuoksut säilyivät riittävän pitkään eikä pistävä viinan käry käynyt nenään ensimmäisenä. Pullossa säilymisestä en sitten tiedä. Vuodenaika on ajanut hieman ohitse tämän kaksikon suhteen, mutta onneksi testaamatta on vielä ihanan raikkaalta kuulostava Gathering Apples.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Kevään mukanaan tuova Versense

Vihdoin takaisin tuoksujen maailmassa. Kärsin talvella erittäin pitkästä ja tuoksumaailmaani köyhdyttävästä flunssasta ja siitä toipumisen jälkeen päättötyöpaniikista, joka imi hetkeksi kaiken kirjoitusinnon. Olen jo pidempään kaivannut raikasta sitruksista tuoksua, tai oikeastaan mitä tahansa uutta ikuisten hempeiden kukkaistuoksujeni keskelle. Flunssankin keskellä oloa raikasti tuoksu johon suhtautumista olen miettinyt pitkään. Nejän vuoden pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että se voisi olla hankinnan arvoinen. Niin hyllyyni päätyi tuliaisena mieheltäni pienen vihjauksen jälkeen Versacen Versense -tuoksu. 
photo

"Versense perfectly represents the Versace woman. I created a fragrance to make her feel incredibly lighter. There’s something very optimistic and confident about being free, and it was that feeling that I tried to capture for Versense" (Donatella Versace in Women’s Wear Daily, 3/20/2009)

Vaikka en koekaan olevani mikään Versace-nainen, olo tämän tuoksun kanssa todella tuntuu raikkaalta, kevyeltä ja vapaalta. Tuoksusta tulee vahva ja energinen olo. Usein voimakkaan sitruksiset tuoksut tuntuvat nenääni sporttisilta ja joskus jopa maskuliinisilta, toisaalta sitruksisissa tuoksuissa on myös jotain aurinkoista pikkutyttömäisyyttä. Versense tuntuu kuitenkin yllättävän kypsän naiselliselta bergamotin väistyttyä hieman sydäntuoksun tieltä. Tuoksu on raikkauden lisäksi melko makea, kuin mojito tai sitruunasooda. Ihmeekseni en ihastunut tuoksuun yksin vaan se sai kehuja myös mieheltäni, joka tavallisesti lähinnä sietää tuoksukokeilujani, mutta hyvin harvoin kommentoi niitä muuten kuin olankohautuksella. Tällä kertaa mielipidettä ei tarvinnut edes kysyä, tuoksu teki todella positiivisen vaikutuksen ja sitä kehuttiin jopa seksikkääksi. Luulen seksikkyyden kumpuavan pohjalla väreilevästä myskistä ja erilaisten puun sävyjen maanläheisestä sekoituksesta. 

Siitä nyt ei vaan pääse mihinkään, että sitrustuoksut haisevat helposti kissan pissalta monien iholla eivätkä siksi koskaan sovi kaikille. Versense on kuitenkin helppo sitrus-puinen  tuoksu, koska sydäntuoksussa piilevä jasmiini ja lilja sekä alkutuoksusta jonkun mielikuvituksella löytyvä viikuna tuovat sille lämpöä ja makeutta hapokkuuden rinnalle. Tämä on minunkin ensimmäinen selvästi sitruksinen tuoksuni ja myös ainoa Versacen tuoksu josta pidän. Tuoksu sopii ainakin minun maailmassani parhaiten kevättalven ja kevään viileisiin päiviin ja syyskuuhun kun haluan vielä ajatella kesää olevan jäljellä. Välimerellisyydestä ja raikkaudesta huolimatta en  itse käyttäisi sitä keskikesän helteellä. Pelkäisin pintaan nousevan hien tuovan esiin urean tunnun, mutta joku enemmän sirtuksen kanssa ystävystynyt voisi pitää sitä mukavan raikkaana ja viileänä kesätuoksuna. Positiivisen yllätyksen jäljiltä voisin jopa harkita jatkavani tutkimusmatkaani vihreiden puutuoksujen puolelle. Vaihtelunhalusta huolimatta tuhteihin itämaisiin tuoksuihin taitaa olla vielä matkaa...

Ruins — Fotopedia