lauantai 30. maaliskuuta 2013

Ann Gerard, aarteita korurasiassa, muistoja ja tunteita tuoksuissa

Olen vihdoin pääsiäisloman keskellä ehtinyt viimeistellä kokemuksiani korusuunnittelija Ann Gerardin hurmaavasta tuoksukolmikosta, jota testailin laiskasti pitkin talvea. Viime vuoden puolella julkaistu kolmikko on Bertrand Duchafourin käsialaa. Törmätessäni ensimmäistä kertaa tuoksuihin ihastuin ajatukseen ylellisestä korukokoelmasta. Siihen liittyvään ajattomuuteen ja arvokkuuteen sekä tunteikkuuteen, jonka haluttiin heijastuvan tuoksuista. Enkä joutunut pettymään. Osin hitaastakin lämpenemisestä huolimatta kolmikko toi mukanaan monia kauniita, huvittavia ja ehdottomasti tunnepitoisia hetkiä.





Perle de Mousse
Nautiskelin tämän tuoksusta huomattavasti enemmän vielä alkuvuoden pakkasissa, mutta tuoksuvaatimukseni ovatkin tällä hetkellä hyvin vaativat. Suhtauduin tuoksuun suurella varauksella, koska aldehydi on tuoksujen maailmassa minulle se kaikkein suurin arkkivihollinen, muuri jonka yli en tavallisesti mitenkään pääse. Onneksi tuoksut tulivat kimpassa, koska tämän olisin jättänyt muuten testaamatta. Yllätyin siis täysin kun löysin Perle de Moussesta pehmeimmän koskaan haistamani aldehydin. Edelleen se aiheuttaa lievää aivastuksen tunnetta ja vihlontaa nenässä, mutta muutaman harjoittelukerran jälkeen huomasin jopa pitäväni sen kirpeän pölyisestä olemuksesta. Tuoksu muistuttaa hyväntahtoista vanhaa täti-ihmistä, jonka huokosiin takertunut elämän mittainen nimikkotuoksu leijailee nenään halatessa. Aldehydi on sekoitettu tuoksuun miellyttävän laimeaksi, jotta se ei peitä kaikkea muuta alleen. Sen joukossa säteilevät hurmaavan vihreä ja realistinen ruusu ja ei-niin-päänsärkyä-aiheuttava jasmiini. Perle de Mousse on kauniisti ikääntyneestä profiilistaan huolimatta hyvin nykyaikaan istuva chypren kaltainen tuoksu. Tuoksuperhe, jonka myönnän olevan minulle vieras. En ole varma tunnistanko edes chypreä kun sellaisen kohtaan, mutta tällä kertaa tuli sellainen tunne, vaikka tuoksun pohja onkin enemmän makean myskinen kuin maanläheinen.

Ciel d'Opale
Jasmiini olisi ihana, mutta usein päänsärkyä aiheuttava nuotti. Minulla on jatkuva tilaus jasmiinituoksulle, josta selviäisin ilman särkylääkettä. Kuten Perle de Moussessa aldehydit, Ciel d'Opalessa jasmiini on toteutettu pehmeästi vailla kitkeryyttä ja tukahduttavaa makeutta. Kuusamaan yhdistettynä se tuo mieleeni keskikesän lämpimiä öitä lapsuudenkodistani. Huoneeni ikkunan alla oli tuuhea pensas molempia ja ne tuoksuivat huumaavina ikkunastani sisään. Ajan kanssa esille nousee mustaviinimarjanlehti, joka täydentää tunnelmaa ja tuo tuoksun loppupuolelle kaivattua vihreyttä ilman nuotille tyypillistä kitkeryyttä. Pieni miinus tuoksun sokerisesta lunteesta, koska olisin toivonut kuusaman ja jasmiinin mieluummin vihreinä ja multaisina, luonnollisessa ympäristössään. Ciel d'Opale ei välttämättä ole puettavana tuoksuna jotain mitä ilman en voisi olla, mutta nostalgia-arvoltaan suuri. Yhdistettynä viime kevään Jo Malonen London Blooms -sarjan White Lilac & Rhubarbin kanssa saan rakennettua mielessäni lapsuuden kesäyöt alkukesästä keskikesään. White Lilac & Rhrubarbia saan tuskin kovin vaivattomasti metsästettyä järkevään hintaan, mutta pieni 10ml dekantti molempia riittäisi mainiosti nostalgian nälkäisiin hetkiin.

Cuir de Nacre/ Pleine Lune
Cuir de Nacre lienee kolmikosta se tunnetuin. Se on toiminut tavallaan kolmikon esi-isänä. Tuoksu luotiin jo paria vuotta aikaisemmin myytäväksi Ann Gerardin gallerioissa Pleine Lune nimellä ja sai ilmeisen hyvän vastaanoton. Vielä viime syksynä minipullot tilatessa, en tiedostanut kuinka syviä vaikeuksia minulla on nahkan kanssa, mutta sittemmin se on käynyt selväksi. Nahka ei sinänsä ole kynnyskysymys samalla tavalla kuin jasmiini ja aldehydi, jotka aiheuttavat jo fyysisesti ikävää oloa. Se vain peittää alleen kaiken muun liian intensiivisesti, enkä pidä nahkasta materiaalina muutenkaan. Tästä syystä en ole Cuir de Nacreen varauksettoman ihastunut, mutta seuraan ilolla sen iholla esittämää näytelmää. Perusajatuksena tuoksussa on nahka-iiris-myskin kulku, mutta nuotit hyppivät erikoisessa järjestyksessä tietoisuuteeni. Tuoksun suhteen olen lukenut paljon epäilyksiä siitä, onko kyseessä nahka ollenkaan. Minun nahkalle herkistyneelle nenälleni se esiintyy tuoksussa hyvinkin monivivahteisena. Nahka aloittaa kulkunsa hyvin toteutettuna miehekkään oloisena perusnahkatakkina. Eri kulmasta haisteltuna sen rinnalta löytyy pehmeää mokkanahkahanskaa, joka yhdistettynä iirikseen luo pehmeän naisellisen, puuterisen ja huulipunamaisen efektin. Maskuliininen ja feminiininen nahka tuntuvat kulkevan tuoksun alkumetrit rinnakkain. Mieleeni piirtyy häiritsevä kuva 80-luvun moottoripyöräjengiläisen ja 50-luvun kotirouvan irstailusta aikakoneessa. Myöhemmin tuoksun kehittyessä joukosta löytyy myös hyvin kulunutta, melkein tuoksunsa menettänyttä savuista nahkaa ja aivan viime metreillä makeaa parfymoitua nahkaa. Hetken tuoksu muistuttaa minua L'Artisanin Traversee du Bosphoren yltiömakeasta nahka-ruususta. Minulle nahkavaatteiden aika vaarallisuuden ja seksikkyyden symbolina on kulkenut auttamatta ohi. Siitä huolimatta joudun myöntämään tuoksussa olevan intiimi ja kuumottava tunnelma. Vaikka Cuir de Nacre ei nuoteiltaan miellytä, sekin sulautuu ihoon pehmeästi niin kuin sen olisi aina kuulunutkin olla siinä. Tuoksua onkin kuvattu ihon kaltaisena alastoman naisen nahka-tuoksuna.


Kahlattuani nämä useampaan kertaan läpi jään edelleen ihmettelemään suuresti, miten joku on onnistunut sekoittamaan kolme tuoksua kolmen minulle vaikeimman nuotin ympärille niin, että kaikki niistä ovat täysin käyttökelpoisia. Kolmikko on jopa kaikista haistelemistani tuoksuista huomattavasti keskivertoa laadukkaampi. Yleensä ihastuessani ideaan, olen joutunut todennäköisemmin pettymään kuin yllättymään iloisesti. Kolmikko todella on vaivattoman, elegantin ja ajattoman oloinen. Tuoksut istuvat iholla hiljaa täydentäen kantajansa tyyliä ja upottaen välillä omaan maailmaansa. Missään vaiheessa yksikään näistä ei muutu iholla kitkeräksi tai tunnu päälle liimatulta. Vaikka mikään kolmikon tuoksuista ei ole kuin minulle tehty, nautiskelen vähitellen 9 millin pikkupulloni sopivissa hetkissä loppuun. Kokopullo-ostoksia näistä tuskin syntyy ellen ajan kanssa kasva kiinni johonkin näistä. Ei olisi ensimmäinen kerta. Odotan kuitenkin tavallista innokkaammin jatkoa sarjalle.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti