Epäkirsikkaa, makeaa ja mausteista joulua

Onneksi flunssa on mennyt menojaan ja olen parin viimeisen viikon aikana päässyt nauttimaan talven tuoksuvimmasta juhlasta rauhassa. Joulu on minulle erityisesti makeiden mausteiden ja leivonnan aikaa, joten haju- ja makuaistiani ovat hellineet suunnilleen samat asiat. Tänä vuonna kirsikka sekä tuoreena että säilöttynä ja esanssisena on noussut uudeksi supersuosikiksi. Kirsikkahimo tuoksujen suhteen alkoi oikeastaan jo alkusyksyllä osuttuani yksiin muutaman kirsikkaa, erityisesti esanssista sellaista, muistuttavan tuoksun kanssa. Kesällä minua helli Lempickan Fleur Defendue ja syksyn aikana Viktor&Rolfin Spicebomb (Olivier Polge, 2012), joka on noussut uudeksi hupaisaksi ja helpoksi suosikiksi. Vaikka nuottilista ei kirsikkaa sisälläkään, ensinuuhkaisulta mieleeni nousee Dr. Pepper tai muu kirsikkakola. Kyseessä ei siis ole tuoreen kirsikkainen tuoksu, vaan kirsikkaa jäljittelevän aromivahventeen tahmea tuntu. Spicebomb kehittyy iholla miellyttävästi, alun esanssisen kirsikan rinnalla tuoksuu mukavasti sekoitus lempeää kanelia ja muita mausteita. Jos tuoksun kehittyminen jäisi siihen, se saattaisi alkaa nyppiä ja muuttua kitkeräksi. Ajan kanssa pippurisuus ja tupakka nousevat enemmän esille pehmentäen yleisvaikutelmaa. Aistin häivähdyksen nahkaa ja lakatun oloista puuta jossain pohjalla. Nahka ei kuitenkaan nouse esille riittävästi ollakseen tuoksulle eduksi tai haitaksi. Nahka on minulle vaikea monesta syystä lähes kaikissa olomuodoissaan, joten olen sen läsnäolon vaatimattomuudesta erityisen iloinen. Spicebombia on verrattu L'Occitanen Eau des Bauxiin ja Tom Fordin Tobacco Vanilleen. Ehkä niiden välillä voisi ajatella olevan jonkinlaista serkusyhteyttä, mutta sokko-ostoja en alkaisi parin yhteiseksi tunnistettavan nuotin perusteella tehdä. Tuoksut ovat tunnelmaltaan riittävän erilaiset. Tobacco Vanilleen verrattuna Spicebomb jää kirpeäksi ja Eau des baux on siihen verrattuna savuisempi. Molemmat ovat huomattavasti vaniljaisempia ja Eau des Bauxin suhteen on jollakulla saattanut mennä pullassa kanelit ja kardemummat sekaisin, mikä voisi selittää samankaltaisuuden tuntua.

Tavallaan pidän Spicebombia Loverdosen henkisenä veljenä kokoelmassani. Ne ovat tunnelmaltaan samalla tavalla vinksahtaneita ja keinotekoisia, mutta naiivissa olemuksessaan vastustamattomia. Spicebomb on humoristinen ja kujeileva miehille suunnatuksi tuoksuksi ja voisin kuvitella sen vetoavan samaan kohderyhmään Loverdosen kanssa. Todennäköisesti nämä kaksi joko hullaantuisivat toisiinsa ensisilmäyksellä tai selvittelisivät välejään äänekkäästi yökerhon hämärässä ympärillä olijoiden ajatellessa heidän ansaitsevan toisensa. Spicebomb ei sinänsä ole erityisen mausteinen tai tajunnan räjäyttävä, kuten nimi antaa ymmärtää, mutta lempeän mausteisuuden ja hyväntahtoisuuden alta löytyy pieni häirikkö. Buddhalaista mielenrauhaa tuskin kukaan odotti, mutta mikäli muistan ensitapaamisemme oikein, on se tasapainoisempi ja helpommin lähestyttävä kuin hieman skitsahtanut isoveljensä, Antidote (Alienor Massenet ja Pierre Wargnye, 2006), jolla tuntui olevan useampi persoonallisuus ja harhanäkyjä. Spicebomb on markkinoitu miesten tuoksuksi ja siksi tulin tyrkyttäneeksi sitä myös siipalleni, mutta pidin siitä huomattavasti enemmän omalla ihollani. Mieheni iholla se tuntui menettävän osan puoleensavetävästä esanssimakeudestaan. Tuoksu saattaa olla perinteisiä "miesten tuoksuja" käyttävälle vähän pulmallinen karkkisuutensa vuoksi. Voisin kuvitella siitä saavan silti herkemmin positiivista kuin negatiivista palautetta.

Kuva

Pullosta mainittakoon, että se on saanut "käsikranaatti" -muotoilunsa ansiosta huvittavan paljon negatiivista huomiota ollakseen tuoksun säilytysastia. En vaivaudu siis sanomaan siitä muuta kuin, jos tuoksun pullolla olisi minulle merkitystä, siirtyisin harrastamaan lasitaidetta enkä olisi hankkinut tätä hyllyyni. Absoluuttisen kauneuden näkökulmasta maustepommi ei ole mikään suuri ilo silmälle kokoelmassani, mutta hellyttävässä humoristisuudessaan hyvinkin viehättävä. Ehkä sotaleikkien kuvitellaan vetoavan miehiin myös hajusteiden muotoilussa. Lapsellinen puoleni kannustaa suuresti kaikkeen mahdolliseen ihmismielen ilahduttamiseen ja pyrkimykseen aiheuttaa mauttomia assosiaatioita sekä markkinoinnin että pakkausten suunnittelun keinoin. Turha ehkä mainitakaan Etat Libre d`Orangen ja Blood Conceptin olevan tällä saralla voittamattomia suosikkejani.

Kirsikka-kookoskakku jouluksi

Syksyn aikana kirsikkaiset tuoksuni ovat herättäneet yllättävän voimakkaita kulinaristisia mielitekoja, varsinkin silloin kun en pystynyt haistamaan. Ennätysmäärä on kulunut mm. kirsikkateetä, jugurttia, toffeeta ja kolaa. Ilmeisesti ateria voi toimia myös tuoksun korvikkeena, mutta on ehkä suositeltavampaa nauttia mieliteoistaan toisin päin. Nyt on kuitenkin aika siirtyä viettämään jouluaattoa ja ruokkimaan kirsikkahimoa kirsikkaisella joulukakullani sekä Nez à Nezin rönsyilevillä ja laiskaa olotilaa jumaloivilla kirsikkavivahteisilla tuoksuilla. Todennäköisesti palaan niiden tiimoilta kirsikkaan ja muihin suussasulaviin herkkuihin vielä bloginkin puolella. Pidän peukkuja, että myös tuleva tutustumiseni Alice&Peterin suloisiin kuppikakku-tuoksuihin olisi raportoimisen arvoinen kunhan posti saattaa ne luokseni. Toivottavasti jokaista kilttiä muistetaan mieluisilla tuoksuvilla paketeilla.


Tuoksuvaa joulua kaikille!