Vanille Absolument

Satuinko juuri mainitsemaan jotain lopetusuhan alla olevista suosikeistani? Ilmeisesti minulla ei ole karman kanssa puntit tasan, sillä näyttää siltä, että saan alkaa etsiä myös uutta vanilja -suosikkia. Joskin tällä kertaa kuulin asiasta ajoissa ja hankin varapulloja. Nyt pölkylle on joutunut L'Artisanin Vanille Absolument (Bertrand Duchafour, 2009), entiseltä nimeltään Havana Vanille. Menetys tuli täysin shokkina ja ilman ennakkovaroitusta, sillä kyseessä on vielä nuori tuoksu. Ikäväkseni olen löytänyt sen myöhään, vasta viime syksynä. Mutta kiintymys oli ensinuuhkaisulta pohjaton ja sielua särkevä. Tuoksun löytäminen vei minulta liian pitkään negatiivisten ennakko-odotusteni vuoksi. Vanilja ei ole minun nuottini ja vaikka siedän sitä tuoksuissa pieninä annoksina, saa tuoksu jonka nimessä se jo esiintyy puistatuksen kulkemaan läpi kehon. Lopulta taisin saada Vanillen jonkin toisen tuoksun kylkiäisenä ja testasin vastahakoisesti.

Vanillen ensinuotit ovat täynnä vaniljan ja rommin kiihkeää tanssia, joka saa pään humisemaan. Vanilja ei esiinny tuoksussa tyypillisen makeana, vaan kuivan mausteisena ja raakana. Se muistuttaa enemmän vaniljaa luonnollisimmassa olomuodossaan, mustana tahnana, joka paljastuu kuivahtaneen vaniljanpalon sisältä. Vaniljalla maustettuun rommiin sekoittuu kuivaa puuta ja kevyt häivähdys palanutta sokeria, mikä rakentaa tehokkaasti mielikuvaa ylivuotavista rommitynnyreistä. Rommilla on sydämessäni aivan erityinen mielikuvistusta kiihottava paikka. Harvoin tapaa tuoksua, joka onnistuu painelemaan hermopäätteitä yhtä tehokkaasti. Edes teininä en onnistunut koskaan vetämään övereitä rommin kanssa, vaikka muut suosikit tähän kaatuivatkin. Tosin nykyään nautin huomattavasti enemmän ja useammin sen tuoksusta kuin mausta. Olin jo lapsena kiinnostunut rommista kiitos merimiestarinoiden, jotka olivat lapsuuden suosikkejani. Aarresaari, Korallisaari, Sinbad merenkulkija ja Arabella, merirosvontytär kuuluivat suosikkeihini. Haaveilin meriseikkailuista, vapaudesta ja vaaroista kotipihalle pystyttämässäni teltassa, jossa asustin lämpiminä kesinä. Tuumailin usein voisiko minusta tulla isona muumipapan kaltainen seikkailija ja majakasta tai laivasta kotini. Mummoni ystävällisesti ruokki mielikuvistustani tarjoamalla toisinaan rommikakkua iltapäiväkahvilla ja kertomalla omista seikkailuistaan kaukaisiin maihin kun olin mummolassa hoidossa. Tarinoita, jotka jälkeenpäin ajatellen eivät varmaan aina olleet aivan totta, saati lapselle soveliaita. Rommikakulla maustetut jännittävät "tosielämän" tuhannen ja yhdenyön tarinat pitivät yllä kiinnostustani ja opin yhdistämään rommin tuoksun tarinankerrontaan, seikkailuihin, kauppalaivoihin ja merimiehiin.

Luulen, että olisi mahdollista löytää toinen vanilja-rommi-ajopuu -akselin tuoksu korvaamaan menetystä, mutta Vanillen uskomattoman kaunis tunnelma ja rakenne tekevät siitä ainutlaatuisen. Vaikka tuoksu ainesosiltaan kuulostaa melkoiselta pommilta, se kelluu iholla yllättävän kevyenä. Tuntuu kuin tuuli toisi tuoksun kauempaa. Tuoksun kehittyessä rommin, vaniljan ja kuivan puun rinnalle nousee vahva, mutta yllättävän miellyttävä nahka. Vanille on melkeinpä ensimmäisiä tuoksuja, jossa nahka ei minua häiritse vaan tuo tuoksuun positiivisen, tässä tapauksessa hieman animalistisen, lisän. Kuten suurin osa L'Artisanin tuoksuista, myös Vanille viihtyy hyvin lähellä ihoa, mutta kestää hentona kuiskauksena jopa seuraavaan päivään. Tuoksun tunnistettavimpien nuottien välissä kiemurteleva savu ja palaneen käry tummentavat tuoksun yleisvaikutelmaa. Välillä taas kuivatut hedelmät ja tupakanlehdet tekevät siitä niin makean, että tahmeus tuntuu sormenpäissä asti. Vanille on luonteeltaan kauniin epätasapainoinen, hiomaton timantti. Sen kehitys iholla tuntuu vaihtelevan erityisen paljon ilmanalan ja iholle laitetun määrän mukaan. Epävakaus tekee tuoksusta vainoavan unenomaisen. Vanillea tekee mieli kokeilla aina uudelleen ihan vain tarkistaakseen vieläkö jokin nuotti on paikoillaan vai kuivitteliko sen vain siihen. Toisinaan osaset eivät tunnu loksahtavan ollenkaan paikoilleen, tuoksu muuttuu likaiseksi ja epäreiluksi. Piirre, joka tuntuu olevan Duchafourin teoksille tyypillinen. Vanille ei ole välttämättä kovin luokseen kutsuva perinteisessä mielessä. Enimmäkseen säästän Vanillen omaan seuraani ja nautin paheestani yksityisesti, mutta jokin sen viinanhuuruisessa olemuksessa herättää halun jakaa tuoksu iholta iholle.

Olen ikionnellinen siitä, että sain varapulloni turvallisesti kotiin matkaltaan ja vielä rankalla kädellä alennettuun hintaan. Hetki sitten hehkuttaessani alennusmyyntilöytöjäni unohdin mainita, että alennusmyyntiaikaan tuoksujen suhteen kannattaa kiinnittää vähän huomiota siihen, mitä alelaarissa on tarjolla. Lempituoksusi löytyminen alekorista ei välttämättä ole universumin palkinto hyvistä teoistasi, vaan saattaa olla merkki tuoksun poistumisesta markkinoilta, reformuloinnista tai lempeimmillään pullon muotoilun vaihdoksesta. Ironista kyllä tuoksuja myyvät puljut haluavat hylätyt tuotteet mahdollisimman nopeasti ja vähin äänin pois hyllyistään viemästä tilaa uutuuksilta ja myyvät niitä usein alennuksella. Vain jotta joku voisi sitten myydä niitä härskiin ylihintaan netissä. Kausituoksut ja tiettyjen talojen tuotokset ovat lähes joka sesonki alennuksessa sen tarkoittamatta vielä mitään. Jos halvennuksessa näkyy kuitenkin alennuskoreissa epätyypillisiä, omanarvonsa tuntevien perinteikkäiden talojen kuten Chanelin, Diorin tai Guerlainin tuoksuja, tekisin kyllä pikaisesti taustatyötä. Muista kaupungeista en tiedä, mutta ainakaan omassani suurin osa kosmetiikkamyyjistä ei ole osannut kertoa, onko jokin tuoksu alennuksessa siksi, että poistuu heidän valikoimastaan vai onko se poistumassa maailmankaikkeudesta. Tuoksujen reformulointi ja poistuminen tuotannosta ovatkin täysin mystisiä asioita, joista ei paljon etukäteen huudella. Minulle ei ole vieläkään selvinnyt, mistä tiedon saisi suhteellisen ajoissa. Olen vain ymmärtänyt, että elämme tällä hetkellä vaarallisia aikoja erityisesti reformulointien suhteen, sillä säädökset pakkausmerkinnöistä ja joidenkin parfyymiteollisuudessa käytettävien ainesosien pitoisuuksista kosmetiikassa ovat muutumassa. En ole tutustunut aiheeseen vielä sen vaatimalla paatoksella, mutta ilmeisesti vääntö lopullisista päätöksistä on vielä kesken. Jos suosikkejani joutuu pölkylle tätä tahtia, joudun varaamaan kylmäkellarista yhden hyllyn varapulloilleni. Onneksi minulla on myös joitakin niin yleismiellyttäviä ja kaupallisia suosikkeja, että kaiken mahdollisen hyödyn irtikiskomiseksi ne tulevat saamaan vielä monta sisäsiittoista jälkeläistä ennen kuin esivanhemmat tullaan lopettamaan. Myönnän, katkeruutta ilmassa. En ole ennen menettänyt näin pian ja yllättäen tuoksusuosikkiani. Suren kertakäyttökulttuurin leviämistä jokaiselle mahdolliselle alalle. Tuskin enää tullaan näkemään Shalimarin ja Chanelin "Vitosen" kaltaisia tervaskantoja, jotka eivät vain kuole pois (vaikka joku jo varmaan niin toivoisikin). Olen väsynyt ja onneton. Taidan ottaa rommipulloni ja vetäytyä hetkeksi suremaan menetystäni sen kanssa.

Hyvä sisko ja paha sisko, alkuvuoden liljakaksikko

Uusi vuosi, mutta melko pitkälti vanhat kujeet ainakin uudenvuodenlupausten suhteen, sillä vietin vuodenvaihteessa hääpäivää. Mietin jo etukäteen vaihtoehtoja tuoksuksi, joka juhlistaisi päivää ja josta myös mieheni pitäisi. Ehkä tuoksu, jota käytin ensimmäisillä trefeillämme (Lovely) tai joka minulla sattui olemaan kun hän kosi (Jeanne Lanvin), ensimmäinen jonka olen saanut mieheltäni lahjaksi (Versense) vai kenties jotain täysin uutta. Itse hääpäivästä ei jäänyt minkäänlaista tuoksumuistoa, koska vietin sen keuhkokuumen rajamailla. Budjettisyistä en ollut hankkinut häitä varten omaa tuoksua, joten senkin suhteen pohdinta täytyi aloittaa alusta. Lopulta mieheni tuli tietämättään valinneeksi tuoksun tämän vuoden hääpäiväksi. Sain häneltä kukkakimpun, jonka päätähtenä komeili valkoinen lilja, kukka jolla hän on muulloinkin minua hemmotellut. Olin sopivasti juuri lahjonut itseäni Guerlainin viimekesäisellä Aqua Allegorian jäsenellä Lys Soleialla (Thierry Wasser, 2012), joten pulma ratkesi keväisen lilja-tuoksun hyväksi.

Kokeilin Lys Soleiaa ensimmäisen kerran kesähelteillä, jolloin se ei tuntunut sopivan iholleni ollenkaan. Lilja ei ole tuoksuissa osanen josta en vaan voisi saada tarpeekseni, mutta jotain liljan tuoksuista kokoelmassani on aina ollut. Lilja on symboliikaltaan mielenkiintoinen ja vastakohtia täynnä. Samaan aikaan melko yleinen puutarhakukka ja eksoottinen kaunotar, kestävä arkinen maljakkokukka ja juhlakimppujen näyttävä kuningatar. Se sopii yhtä hyvin iloiseen perhejuhlaan morsiamen käteen kuin haudalle laskettavaksi. Liljaa löytyy useita eri lajikkeita, mikä tekee tuoksuun liittyvistä assosiaatioista vaihtelevia. Joillekin lilja voi olla räväkkä ja seksikäs makuuhuonetuoksu, kun taas toisille puhtaan viaton, vakava ja vähän pikkuvanha. Liljan kanssa voi kulkea koko päivän erilaisissa tunnelmissa. Se saa mielen joustavaksi ja ajatuksen kulkemaan. Siksi tykkään pitää kotona saatavilla jotain liljaista. Oikeastaan hyvin harvoin se on ollut hajuvesi, tavallisimmin minulla on ollut varastossani liljalta tuoksuvaa voidetta tai huonetuoksua.

Harvinaista kyllä, tällä hetkellä kokoelmaani kuuluu kaksi liljaa, joiden erilaisita persoonista pääsen nauttimaan. Olin miettinyt jonkinaikaa Penhaligon'sin Lily & Spicen (Mathilde Bijaoui, 2006) hankintaa kun sen tuotanto lopetettiin. Vaikka lopulta sain sen, aloin laiskasti etsiä myös helpommin saatavilla olevaa liljaa ja tartuin Lys Soleiaan uudelleen. Ja se tuoksuikin talvella täysin erilaiselta. Kesällä se tuntui liian makealta ja vaikka se ei olekaan vetinen tuoksu, jotain maatuvan lumpeen oloista siinä tuntui ihollani olevan. Kokeilu taisi jäädä yhteen kertaan. Vihreämpi ja raikkaampi Lily & Spice tuntui luontevammalta valinnalta kesäkuumalla. Lily & Spice on kilpasiskoaan huomattavasti kevyempi yhden kukan oodi ja säilyy iholla melko muuttumattomana kääntyen loppua kohden hieman voimakkaammin märän maan puoleen. Mausteisuus ei omalla ihollani nouse kovin voimakkaasti esiin, mutta pientä karheutta muuten niin viileään tuoksuun pippuri ja kevyt kuiskaus sahramia tuovat. Liljassa on tosin luonnostaankin ärhäkkä mausteinen vivahde, joten mausteiden lisääminen sen kylkeen tekee tuoksusta vain enemmän oikeaa liljaa muistuttavan. Lys Soleia ottaa sen sijaan lämpimämmän ja täyteläisemmän suunnan. Se on alkuun huumaavan voimakas. Liljaa säestää tuoksulle eksoottisen tunnun antava ylang ylang ja ripaus tuberosaa. Tuoksun lähes kermainen viettelevä tuoksu antaa ymmärtää, että kyseessä on täysin eri rotuinen lilja kuin pohjoisessa kasvava tosikko sisarensa. Tuoksussa on sanottu olevan rantaloman ja aurinkovoiteen tunnelmaa. Aurinkovoidetta en tunnusta, mutta kuumia öitä rantalomakohteissa voisin hyvinkin viettää. Lys Soleia on kaunisteltu muotokuva täydellisimmästä mainosliljasta eksoottisen kaunottaren korvan takana, kun taas Lily & Spice voisi yhtä hyvin olla se oman puutarhan kitukasvuinen yksilö. Vieläkään en laittaisi Lys Soleiaa kesän lämmittämälle iholle, mutta talven kevätpuoliskolle se tuo kaivattua auringonpaistetta ja jättää silti tilaa hengittää. Jos lilja olisi supersuosikkini, tässä olisivat "hyvä sisko" ja "paha sisko", joiden kanssa pärjäisi läpi vuoden missä tahansa mielialassa ja ilmastossa. Hääpäiväksi paha sisko oli oikein onnistunut valinta...

Tällä hetkellä elän seesteistä vaihetta molempien siskosten kanssa nauttien niiden erilaisista persoonista. Kaksikko on onnistunut nostamaan minut tunnelmaltaan raskaampien ja täyteläisten gourmandien syleilystä takaisin valon puolelle. Olen oikeastaan tykästynyt tähän viileään kaunottareen ja saatan hyvinkin kiinnittää siihen jatkossa enemmän huomiota kukkaistuoksuja testatessa. Ilo myös Lys Soleian kanssa voi kuitenkin olla lyhytaikainen. Jo nyt viidakosta on alkanut kuulua huolestuttavia ääniä. Olen huono seuraamaan tuoksumaailman uutisia, joten tieto käyttämieni tuoksujen lopettamisesta saavuttaa minut yleensä siinä vaiheessa kun kaikki muutkin sen jo tietävät ja ovat jo varanneet omaa suosikkiaan riittävästi loppuelämäkseen. Tämä tietää yleensä paniikkia ja tarpeettoman suuren hinnan pulittamista tuoksusta. Lily & Spicea sain onneksi vielä jopa ovh:ta edullisemmin yhden pullon ja sen täytyy nyt riittää. Lys Soleian suhteen olen kuitenkin valmiustilassa, sillä Aqua Allegoria -sarja on tuulinen paikka mille tahansa tuoksulle. Sarjaan lanseerataan vauhdilla uutta ja suunnilleen yhtä nopeasti tuoksut saavat kenkää seuraavan vuoden uutuuksien tieltä. Etukäteen niitä ei mainita limited editioneiksi, mutta toistaiseksi vain muutama tuoksu on saanut pysyvän paikan. Kaikista lanseeratuista vain osa on koskaan päätynyt Suomen markkinoille, joten sarjan laajuus ja luonne voivat olla monille mysteerejä. Alunperin sarja oli tarkoitettu Guerlainin edullisemmaksi ja kevyemmäksi osaksi, joka saattaisi houkuttaa asiakkaaksi nuorempaa talon tuhdimpien tuoksujen traumatisoimaa väkeä. Aqua Allegorian tuoksuilla on maine laadukkaina, yksinkertaisina, kevyinä, raikkaina ja joskus jopa kokeellisina kukkais-yrtti tuoksuina. Ne ovat olleet myös muihin hajuvesiin verrattuna edulliusempia, mutta ainakin Suomen markkinoilla raja on vähitellen hämärtynyt. Ymmärtääkseni Lys Soleia on menestynyt hyvin ja sitä on kiitelty onnistuneena vetona viimeisimpien vuosien Guerlaineihin verrattuna. Vaikuttaisi olevan siis toivoa, että tuoksu näkisi vielä ainakin seuraavan kevätsesongin. En kuitenkaan tuudittaudu liikaa lintukotooni ja harkitsen vakavasti jo nyt varapullon hankintaa. Voi olla, että muuten saan vuoden päästä etsiä jälleen uutta liljaa kokoelmaani.