Blood Concept, veren mystiikkaa ja sensorista hämmennystä

Herkullinen laskiainen ja vaaleanpunainen ystävänpäivä on vietetty ja on aika valmistautua takaisin uuteen työputkeen oikein ajoitettujen vapaapäivien jälkeen. Puuhailen työssäni päivittäin vereen ja verenkiertoon liittyvien asioiden kanssa ja jaksan yhä uudelleen hämmästyä sen parantavasta ja elämää tuhoavasta voimasta. Pienikin poikkeus herkässä tasapainossa ajaa monenlaisiin ongelmiin ja toisaalta moni muu asia kehossa voi olla hyvin pielessä ennen kuin elämää ylläpitävän nesteen tasapaino järkkyy. Harva joutuu omansa tai varsinkaan muiden veren kanssa kovin paljon tekemisiin ja veri onkin muuttunut turvallisessa elämänpiirissämme lähes myyttiseksi aineeksi, johon liitetään sekä syvää inhoa että kaupallista romantiikkaa ja seksikkyyttä. Veren kanssa tekemisissä olemiseen saattaa oikeassa elämässä liittyä yhtä todennäköisesti vaaratilanteita kuin pyyteetöntä hyväntahtoisuutta. Veressä, omassa tai toisen, voi piillä tarttuvien tai perinnöllisten sairauksien vaara. Verta luovuttaessa taas voi antaa lahjan täysin tuntemattomalle ihmiselle ja saada vastalahjaksi hyvän mielen. Mahdollisesti karma saattaa myöhemmin johdattaa tiellesi ihmisen, jonka olet omalla verelläsi pelastanut. Sitä tuleeko henkilö elämääsi tehdäkseen hyvää vai tuhotakseen sen, ei voi tietää. Lopulta sama veri virtaa sekä pyhissä että pahoissa halusit tai et. Kuten luonto itse, veri on elämää antava, mutta julma ja oikukas. Vereen liittyvään mystiikkaan pohjautuu myös Blood Conceptin veriryhmä-tuoksut. Ajatus kiehtoo minua häiritsevän paljon, vaikka nämä post-modernit näkökulmat hajuvesiin ovat enimmäkseen hyvintehtyinäkin tarjonneet minulle harvoin iholla toimivia tuoksukokemuksia. Jostain syystä ne tuntuvat myös usein liittyvän ihmiskehon eritteisiin. Tästäkin huolimatta halusin kovasti rakastua veriryhmiä jäljitteleviin tuoksuihin. Perinteisen kauneusihanteisiin, pullon muotoiluun ja mainosvideoihin perustuvan hajuvesimainonnan sijaan olen harmillisen helposti vieteltävissä sopivasti kohdalleen osuvalla tematiikalla.

Kuva

Blood Conceptin veriryhmistä A on vihrein. Tuoksu alkaa vähän saippuaisena, koivushampoota muistuttavana, mutta erikoisen vetisenä ja pistävänä. Kokonaisuudessaan tuoksu tuo mieleen I hate perfumen Just Breathen tomaatinlehden ja basilikan osalta. Tähtianis ja metallisuus nousevat esiin myöhemmin ja kääntävät tuoksun hammastahnamaiseksi.

B on jo miellyttävämpi ja muistuttaa pohjavireeltään aika paljon ihoa jäljitteleviä tuoksuja. Tässäkin on jotain yrttistä ja pistävää. Hyvin outo tuoksu. Omenaa, puuta ja teetä saan irti, mutta aika laimean vaikutelman jättää. Edes pippuri, josta kovasti pidän, ei nyt oikein auta asiaa.

Lopulta AB on tuoksuista ainoa, josta löydän selkeän metallisen nuotin ilman yrttihammastahnaa. Jos moitin A:ta vetiseksi ja kirpeäksi, niin tämä on hyperversio siitä. Tuoksu tuo mieleen sitruuna Fairyn ja likaisen kylpyveden. Parilla ensimmäisellä kokeilukerralla muutamia viikkoja sitten AB oli suunnilleen kuvottavin koskaan haistamani tuoksu, mutta nyt jotenkin tykästyin sen silmiä kirvelevään olomuotoon. En kyllä haluaisi tältä tuoksua, mutta AB voisi hyvinkin olla yksi niitä harvoja tuoksuelämyksiä, johon voisin palata ihan vain hämmästyttääkseni itseäni.

O:hon päästessä alan olla jo hieman pahoinvoiva ja väsynyt. Onneksi se on tässä sarjassa minua miellyttävin ja kehittyy iholla pehmeästi marjaiseen suuntaan. Ei kirvele silmiä, aiheuta päänsärkyä tai kiristä hampaita. Alun savuinen nahka tuntuu aika rauhoittavalta ja mukavalta, vaikka en tavallisesti sen suurin ystävä olekaan. Taustalta haistan vain pienen häivähdyksen kukkaisuutta ja kumisen sivujuonteen. O:ta voisin jopa kuvitella käyttäväni.

Kuva

Kokonaisuutena on sanottava, että Blood Conceptin tuoksut ovat todella omaa laatuaan ja hajuvetenä epätyypillisiä. Ne ovat keskenään riittävän erilaisia, mutta tunnistettavissa sisarusparveksi. En lähtisi sokkohankkimaan, mutta nämä ovat yhtä tutustumisen arvoisia kuin siemennesteen innoituksesta luotu Etat Libre d'Orangen Secretion Magnifiques (ajatuskin tuoksusta epäilyttää, mutta pitäähän se nyt kokeilla!). Blood Conceptit saavat säpsähtämään samalla tavalla kuin kielen jääminen kiinni jäiseen metallipylvääseen. Ne muistuttavat haju- ja makuaistin läheisestä yhteistyöstä, mutta saivat myös miettimään onko minulla kaikki piuhat päässä ihan oikein kytkettynä. Verta jäljittelevä metallinen nuotti ei suurimmassa osassa juurikaan tuoksu, mutta se tuntuu valuvan nieluun ja maistuvan suussa. Ilmeisesti hajuaistini ei ole tottunut rekisteröimään metallisia tuoksuja ja korvaa ne makuaistimuksilla. Tosin maunkaan suhteen ei mene ihan putkeen, ennen pitkää nämä kaikki alkavat tuoksua/maistua yrttihammastahnalta, minkä epäilen olevan se osa, joka kuuluisi tunnistaa metalliksi. A ja AB onnistuvat aiheuttamaan myös ikävän viiltävää tunnetta nenänielun limakalvoilla, vähän saman tyyppistä kuin voimakas hammastahna tai nuhasumute. Myös selässä kulkevat kylmät väreet kuuluvat kokemukseen.

Blood Conceptin perussetistä ei päässyt hankintalistalle mitään, mutta ne onnistuivat tarjoamaan hämmentävimmän sensorisen sekaannuksen pitkään aikaan. Kovasti ja taidolla markkinoitujahan nämä ovat ja olen nauttinut suuresti puljun markkinointimateriaalista, mutta jokin toteutuksessa ei nyt minulle toimi. Siinä missä monet muut tuoksut muuttuvat iholla luotaantyöntäväksi, nämä ovat todella erikoisia olemassaan. Testasin tuoksuja paperilapulle ja omalle sekä miehen iholle ja tuoksut pysyivät oikeastaan hämmästyttävän muuttumattomina. Näitä olisi aika vaikea sijoittaa miesten tai naisten tuoksuiksi. En ole vielä oikein päättänyt onko se tässä tapauksessa plussa vai miinus. Varsinkin muutama vuosi sitten trendikäs unisex lähestyminen tuoksuihin oli ehkä tullessaan kiehtovaa, mutta nykyään ainakin minulle useimmiten ankeaa harmaata massaa, jos kaikki viittaukset suuntaan tai toiseen yritetään karsia pois. Tosi mies tai nainen kestää kyllä ristiinpukeutumisen omalta tuntuvan tuoksun kanssa. En yllättyisi, jos Blood Concept jakaisi saman kannattajakunnan Clean-sarjan kanssa tai joku hajuvesiä pyhästi vihaava löytäisi näistä ystävän. Varmaa on ainakin se, että jos Italialaiset ovat onnistuneet olemaan vastuussa eurooppalaisen elokuvan iljettävimmistä klassikoista, sama lienee mahdollista toistaa myös hajuvesissä. Tai ehkä olen sittenkin itse liian kiinni kauniin tuoksun stereotypioissa. En koe kovin suurta tarvetta ihan heti kokeilla uudelleen, mutta en ole valmis luovuttamaankaan. Ehkä Plasmoista löytyisi jotain minullekin. Saatan näihin joskus palatakin, mutta nyt siirrän setin hyvin miellelläni testaukseen seuraavalle tuoksututtavalle. Jospa hänellä olisi näiden kanssa parempi onni.