Vartaloöljyä ja laventelia, rakkaudella

Pyrin käyttämään tuoksuvaa kosmetiikkaa mahdollisimman harvoin, koska käytän hajuvettä melkein aina. Poikkeuksena ovat bodyshopin vartalovoiteet joihin välillä hairahdun ja kylpyvaahto. Weledan pieniä 10ml vartaloöljypullosia en pystynyt tällä kertaa vastustamaan ensimmäisten pakkasten iskettyä ihoon. Minulla on atopiaan taipuvainen kuiva iho, joka erityisesti talvella muuttuu kutiavaksi ja ärtyneeksi todella helposti. Sen vuoksi rakastan käyttää iholla öljyä pehmitykseen ja kosteuden sitomiseen joko yksikseen tai yhdistettynä kosteusvoiteeseen. Öljy on myös osa laittautumisrutiinejani, sillä olen havainnut sen toimivaksi tatuoinnin värin kirkastajaksi ja kosteuttajaksi ennen säärten esittelyä mekon helman alta.

Weledan öljyillä on myyntipuheiden mukaan myös kosmeettisia vaikutuksia. Koivua selluliittiin, ruusua elvyttämään ihoa, granaattiomenaa ikääntymisen merkkejä vastaan, laventelia rauhoittamaan ja sitrusta virkistämään. Luulen, että ainakin koivulla ja granaattiomenalla saisi lotrata hieman 10ml enemmän, jos haluaisi nähdä vaikutuksia. Toistaiseksi minulle riittää ihan vaan ihoa pehmittävä ja tuoksuilla mieltä hellivä vaikutus. Tuoksuvilla öljyillä on minuun erityinen mielialaa nostattava vaikutus ja iho tuntuu niiden jäljiltä mukavan raukealta. Öljy tuntuu aidommalta kuin voiteet ja lämmittää ihon lisäksi sielua tahmaisuudesta huolimatta. Myös tuoksut tuntuvat uppoavan öljyyn paremmin, voiteiden tuoksut tuntuvat usein keinotekoisemmilta. Ihon lisäksi tuoksuvat öljyt ovat pehmittäneet suhtautumistani laventeliin. En ole aikaisemmin ollut laventelin suuri ystävä, mutta vähitellen se on alkanut löytää paikkansa sydämessäni fiilisteltyäni laventeliöljyni kanssa iltaisin. Tuoksukynttilät ja pyykinpesuaineet ovat olleet laventelille huonoa mainosta ja aiheuttavat ainakin minulle helposti ikäviä siivousaineassosiaatioita aina haistaessani laventelin. Myös monille kukille, erityisesti valkoisille sekä sitrus-tuoksuille on käynyt samoin.  Arki on ympäröity niin monilla keinotekoisilla tuoksuilla, että välillä on vaikeaa tunnistaa jotain miellyttävää ja aitoa sen tullessa vastaan.

Jo ennen laventeliöljyä tietä tasoitti lakritsi-mielessä minulle suositeltu Brin de Reglisse (Jean-Claude Ellena, 2007), jossa lakritsin rinnalla tuoksuva laventeli oli välitön huokaus raitista ilmaa ja kävely auringossa kuivahtaneen yrttipellon laidassa. En varsinaisesti haista tuoksusta heinää, mutta se varmaan tekee tuoksuun kuivattujen yrttinippujen tunnun. Tuoksu nousi ensinuuhkaisulla yhdeksi syksyn suosikeistani. Puolikkaana miinuksena tuoksulle annan loppumetrien turhan palasaippuaisen tunnun, vaikka olen alkanut sietää jo sitäkin. Ilmeisesti kymmenen maistamiskertaa on hyödyllinen lapsuuden oppi myös tuoksujen suhteen. Nyt näyte on lähes lopussa ja painin pihiyteni kanssa. Tuoksu olisi ihana, mutta hyvin ellenamaisen kevyt ja lyhytkestoinen iholla hintaan nähden. Harmittelen usein Ellenan tuoksujen huonoa kestävyyttä, mutta ilmeisesti se on niiden raikkauden ja runollisen haurauden hinta. Tuoksu viihtyy aivan ihon pinnassa, mikä ei tavallisesti ole huono asia, mutta Brin de Reglissen kanssa tuoksun niin fantastiselta, että haluaisin ympärilläni olevienkin huomaavan sen.

Kuva

Paljon makeamman, mutta mieluisan laventeli-kokemuksen antoi myös Chloen Eau de Fleurs- sarjan Lavande (Domitille Berthier, 2010). Oikeastaan yllätyinkin vähän, koska Chloen tuoksut eivät ole kuuluneet suosikkeihini koskaan. Lavandessa iiris, myski ja bergamotti tekevät tuoksusta lempeän turvallisen ja raahaavat laventelin lähemmäs mukavuusalueeni rajaa. Tuoksun puinen pohja tukee laventelista sydäntä ja laventeli pysyy tuoksun tunnistettavimpana osana vaikkei olekaan äänekäs. Yhdistelmä on seesteinen ja rauhoittava, vaikka en vielä ole täysin päättänyt muistuttaako se toisinaan huuhteluainetta vai sikiääkö kuvitelma aikaisemmista laventelitraumoista. Laventeli osana kukkaistuoksua on minulle vaikea, koska haistan sen kitkeränä riitasointuna kun se on yhdistetty tyttömäisen hempeisiin söpöilykukkiin. Ehkä siksi minulle on jäänyt niin pitkäksi aikaa kuva laventelista kuivana vanhana akkana hapantamassa kaiken ilon. Lavandessa kukkakimpun muut osaset ovatkin enemmän vihreitä eikä kitkeryys tule esille. Lavande tuntuu laventelituoksuksi oikeastaan aika modernilta. Voisin harkita sitä kilpailijaksi sadepäivän iiristuoksuille. Laventeli-innossani yritin lopulta antaa uuden mahdollisuuden myös Jo Malonen Amber&Lavenderille, mutta sen kanssa tuli raja vastaan. Tarvitsen laventelini edelleen kiedottuna johonkin herkulliseen, tuttuun ja lempeään. Onneksi laventelituoksuja riittää, joten intoni saa vielä varmasti lisää uusia virikkeitä.