lauantai 21. huhtikuuta 2012

Viileää vihreää, L´Eau de Chloé ja Live in Love

Olen hieman laiskasti ja puolihuolimattomasti silloin tällöin nuuhkaissut ohimennessäni kevään uutuustuoksuja, mutta mikään ei ihmeekseni ole kutsunut minua suuremmin luokseen. Guccin kukkaissarjaa tosin kiertelin kiinnostuneena. Päätin kuitenkin ensin, tehtyäni läpimurron sitrustuoksujen saralla Versenseni kanssa, tutustua tarkemmin uuteen L´Eau de Chloéen. Tuoksu on tänä keväänä lanseerattu Chloé- sarjan keväinen ja kevyt pikkusisko, jonka takaa löytyy sama Michel Almairac kuin alkuperäisenkin Chloé -tuoksun. Ensinuuhkaisulta yllätyin iloisesti voimakkaasta sitruksesta, mutta ensituoksun häivyttyä sydäntuoksu aiheuttikin loppupäiväksi lievää pahoinvointia aina osuessaan nenään.

kuva: www.fragrantica.com

Ikävä tuoksu onnistui kuitenkin tarjoamaan minulle uuden oppimiskokemuksen, koska nuottivalikoima jonka tuoksuista helposti tunnistan ei ole kovin laaja. Olen muutaman aiemmin kohtaamani kukkaistuoksun kohdalla miettinyt, mikä on se kitkerän ällö vivahde, joka saa jättämään muuten ihanan tuoksun hyllyyn. Tällä kertaa aistin sen erittäin selvästi ja tarkemmalla tarkastelulla roisto nimeltä patsuli on jäänyt lopullisesti kiinni. Nyt tunnistan sen kuin ulkonäöltään muuttuneen ikävän lapsuudenkaverin, joka aina pilasi leikit. Jatkossa kohdatessamme nyökkään nyrpeästi tunnistamisen merkiksi, mutta mieluummin kierrän kauempaa. Sääli, että raikas sitrus palaa ihollani tuoksusta pois niin nopeasti, sillä sen energisessä ja iloisessa seurassa olisin voinut löytää jonkinlaisen hyväksymisen ilmapiirin ja yhteisen sävelen myös vanhan inhokin kanssa. Jäätyäni kahden patsulin kanssa en voi kuitenkaan kuin odottaa pääseväni siitä nopeasti eroon. Jotenkin rinnalla hengaileva ruusukin vain pahensi tilannetta vaikka yleensä sen ystävä olenkin. Hieman kyllä harmittaa ahdasmielisyyteni, koska olin aistivinani taustalla myös miellyttäviä vihreitä ja puisia nuotteja, joita tuoksulta alunperin kaipailin sitruksen vahvimmaksi kaveriksi. Jotenkin sitä haluaa aina välillä uskoa inhokkienkin kanssa ettei se sopivasti yhdisteltynä johonkin muuhun ole oikeasti niin paha. On se.

kuva: www.fragrantica.com

Chloesta selvittyäni päätin kokeilla onneani vihreän kaipuussa viime vuonna ilmestyneen Oscar de la Rentan Live in Love -tuoksun kanssa (tuoksua puuhanneet Jean Marc Chaiilan, Carlos, Benaim ja Ann Gottlieb) Kokeilin tuoksua jo talvella, mutta aika ei ollut vielä kypsä vihreille tuoksuille. Alkutuoksu on hyvin vihreä ja viileän rauhoittava. Mielikuva ei ehkä kaikista kuulosta kovin miellyttävältä, mutta Live in Love muistutti hieman tuoksua joka tulee vastaan kukkakaupassa kun avaa leikkokukkien kylmiön. Viileä tuulahdus kukkia, niitä vihreitä lisäkerehuja sekä hieman maanläheistä kasviravinteen tuoksua. Kukkaistuoksuna oikein mukava niille jotka eivät pidä ollenkaan imelistä kukkaistuoksuista. Koska itse vielä harjoittelen vihreistä maanläheisistä tuoksuista pitämistä, en ole oikein varma jaksaisinko tuoksun kanssa kovin pitkään. Toisaalta se kiehtoo omassa lajityypissään kovasti ja on siinä ehkä useimpien mielestä aika helppo harjoittelutuoksu.


kuva: www.fragrantica.com

Tuoksu pysyi mukavasti menossa mukana koko pitkän iltapäivän ja kotouduin olemaan sen kanssa sen verran hyvin, että illalla hämmästyin kun huomasin sen muuttuneen ihollani täysin. Viileä nihkeys oli poissa ja pohjatuoksun lempeä amber, santelipuu ja myski olivat nousseet esiin. Jos kaari olisi koko päivän pituinen voisin hyvin kuvitella maltillisesti laitettuna Live in Loven työpaikalle päiväksi hoitamaan tehokkaasti hommia ja illaksi kotiin sohvan nurkkaan hempeisiin tunnelmiin rakkaan kanssa. Hieman tuoksussa harmitti jasmiini (jonka ystävä en myöskään ole), mutta tällä kertaa tämä melkein inhokki menetteli mukavassa seurassa eikä hyökännyt nenään niin vahvasti. Kokonaisuudessaan tuoksu ei ole todellakaan modernin oloinen, mutta ei myöskään tätimäinen. Jos tähän tykästyy niin se kestää myös aikaa, ei mikään kesäkissa. Myös pullon muotokieli viehättää. Haluaisin kovasti pitää tuoksusta, jotta saisin sen pullohyllyyni. Jään lopulta epävarmaksi, tämä vaatii vielä muutaman haistelukerran lopullisen mielipiteen muodostumiseen.

kuva: www.fragrantica.com


2 kommenttia:

  1. Oo, tuo Live in Love saattaisi olla mun makuun! Pitää testata.

    VastaaPoista
  2. Hmm niin, olen vieläkin pattitilanteessa tuoksun kanssa. Se ei ole tarpeeksi kitkerän vahva ollakseen todella vihreä, mutta ei myöskään tarpeeksi makea ollakseen kukkainen. Tykkään kyllä kovasti tuoksuista joiden alku- ja loppumetrit ovat täysin erilaiset. Testailu jatkuu edelleen.
    Toivottavasti ei ole sulle kuitenkin liian makea, jos yrität makeita tuoksuja karttaa.

    VastaaPoista